Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

onnekkuus (40)

  1. se, että on onnekas

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onnekkuus onnekkuudet
genetiivi onnekkuuden onnekkuuksien
partitiivi onnekkuutta onnekkuuksia
akkusatiivi onnekkuus;
onnekkuuden
onnekkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi onnekkuudessa onnekkuuksissa
elatiivi onnekkuudesta onnekkuuksista
illatiivi onnekkuuteen onnekkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi onnekkuudella onnekkuuksilla
ablatiivi onnekkuudelta onnekkuuksilta
allatiivi onnekkuudelle onnekkuuksille
muut sijamuodot
essiivi onnekkuutena onnekkuuksina
translatiivi onnekkuudeksi onnekkuuksiksi
abessiivi onnekkuudetta onnekkuuksitta
instruktiivi onnekkuuksin
komitatiivi onnekkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo onnekkuude-
vahva vartalo onnekkuute-
konsonantti-
vartalo
onnekkuut-

Etymologia muokkaa

sanan onnekas vartalosta onnekk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa