onomatopoeesi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
onomatopoeesi (5)
- sana, joka kuvaa jonkin (luonnollista) ääntä, esim ’määkii’, ’ammuu’ tai ’kukkuu’
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈonomɑt̪oˌpoeːsi/
- tavutus: o‧no‧ma‧to‧po‧ee‧si
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | onomatopoeesi | onomatopoeesit |
| genetiivi | onomatopoeesin | onomatopoeesien (onomatopoeesein) |
| partitiivi | onomatopoeesia | onomatopoeeseja |
| akkusatiivi | onomatopoeesi; onomatopoeesin |
onomatopoeesit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | onomatopoeesissa | onomatopoeeseissa |
| elatiivi | onomatopoeesista | onomatopoeeseista |
| illatiivi | onomatopoeesiin | onomatopoeeseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | onomatopoeesilla | onomatopoeeseilla |
| ablatiivi | onomatopoeesilta | onomatopoeeseilta |
| allatiivi | onomatopoeesille | onomatopoeeseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | onomatopoeesina | onomatopoeeseina |
| translatiivi | onomatopoeesiksi | onomatopoeeseiksi |
| abessiivi | onomatopoeesitta | onomatopoeeseitta |
| instruktiivi | – | onomatopoeesein |
| komitatiivi | – | onomatopoeeseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | onomatopoeesi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- muinaiskreikkaa ὄνομα (onoma, ’nimi’) + ποιέω (poieo, ’tehdä, tuottaa’).
Käännökset muokkaa
1. sana, joka kuvaa jonkin (luonnollista) ääntä
|
|