Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

onttous (40)[1]

  1. se, että on ontto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈont̪ːous/ tai /ˈont̪ːou̯s/
  • tavutus: ont‧to‧us / ont‧tous

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onttous onttoudet
genetiivi onttouden onttouksien
partitiivi onttoutta onttouksia
akkusatiivi onttous;
onttouden
onttoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi onttoudessa onttouksissa
elatiivi onttoudesta onttouksista
illatiivi onttouteen onttouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi onttoudella onttouksilla
ablatiivi onttoudelta onttouksilta
allatiivi onttoudelle onttouksille
muut sijamuodot
essiivi onttoutena onttouksina
translatiivi onttoudeksi onttouksiksi
abessiivi onttoudetta onttouksitta
instruktiivi onttouksin
komitatiivi onttouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo onttoude-
vahva vartalo onttoute-
konsonantti-
vartalo
onttout-

Etymologia muokkaa

sanan ontto vartalosta ontto- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • onttous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40