osoittautuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaosoittautuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä osoittautua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | osoittautuva | osoittautuvat |
genetiivi | osoittautuvan | osoittautuvien (osoittautuvain) |
partitiivi | osoittautuvaa | osoittautuvia |
akkusatiivi | osoittautuva; osoittautuvan | osoittautuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | osoittautuvassa | osoittautuvissa |
elatiivi | osoittautuvasta | osoittautuvista |
illatiivi | osoittautuvaan | osoittautuviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | osoittautuvalla | osoittautuvilla |
ablatiivi | osoittautuvalta | osoittautuvilta |
allatiivi | osoittautuvalle | osoittautuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | osoittautuvana | osoittautuvina |
translatiivi | osoittautuvaksi | osoittautuviksi |
abessiivi | osoittautuvatta | osoittautuvitta |
instruktiivi | – | osoittautuvin |
komitatiivi | – | osoittautuvine |