päällinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
päällinen
- sellainen, jolla tai jossa on tai johon kuuluu pää
- Silakat savustetaan päällisinä.
- päällimmäisenä tai uloimpana oleva
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpæːlːinen/
- tavutus: pääl‧li‧nen
Liittyvät sanat muokkaa
Käännökset muokkaa
1. sellainen, jolla tai jossa on pää
|
Substantiivi muokkaa
päällinen (38)
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | päällinen | päälliset |
| genetiivi | päällisen | päällisten päällisien |
| partitiivi | päällistä | päällisiä |
| akkusatiivi | päällinen; päällisen |
päälliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | päällisessä | päällisissä |
| elatiivi | päällisestä | päällisistä |
| illatiivi | päälliseen | päällisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | päällisellä | päällisillä |
| ablatiivi | päälliseltä | päällisiltä |
| allatiivi | päälliselle | päällisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | päällisenä (päällisnä) |
päällisinä |
| translatiivi | päälliseksi | päällisiksi |
| abessiivi | päällisettä | päällisittä |
| instruktiivi | – | päällisin |
| komitatiivi | – | päällisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | päällise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
päällis- | |