päättävä
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
päättävä
- sellainen, joka tai mikä päättää
- Valtuusto on kunnallispolitiikan päättävä elin.
- Hallituksen istuntokauden päättävä istunto.
- Meillä isä on päättäväisesti määrävä, mutta äiti usein lopullisesti päättävä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpæːt̪ːæʋæ/
- tavutus: päät‧tä‧vä
Liittyvät sanat muokkaa
Verbi muokkaa
päättävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä päättää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | päättävä | päättävät |
| genetiivi | päättävän | päättävien (päättäväin) |
| partitiivi | päättävää | päättäviä |
| akkusatiivi | päättävä; päättävän | päättävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | päättävässä | päättävissä |
| elatiivi | päättävästä | päättävistä |
| illatiivi | päättävään | päättäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | päättävällä | päättävillä |
| ablatiivi | päättävältä | päättäviltä |
| allatiivi | päättävälle | päättäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | päättävänä | päättävinä |
| translatiivi | päättäväksi | päättäviksi |
| abessiivi | päättävättä | päättävittä |
| instruktiivi | – | päättävin |
| komitatiivi | – | päättävine |
Aiheesta muualla muokkaa
- päättävä Kielitoimiston sanakirjassa