paanne
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- keväällä sulaneen veden uudelleen jäätyessä muodostuva jääkerros
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpɑːnːeˣ/
- tavutus: paan‧ne
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paanne | paanteet |
| genetiivi | paanteen | paanteiden paanteitten |
| partitiivi | paannetta | paanteita |
| akkusatiivi | paanne; paanteen |
paanteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paanteessa | paanteissa |
| elatiivi | paanteesta | paanteista |
| illatiivi | paanteeseen | paanteisiin paanteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paanteella | paanteilla |
| ablatiivi | paanteelta | paanteilta |
| allatiivi | paanteelle | paanteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paanteena | paanteina |
| translatiivi | paanteeksi | paanteiksi |
| abessiivi | paanteetta | paanteitta |
| instruktiivi | – | paantein |
| komitatiivi | – | paanteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paantee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
paannet- | |
Etymologia muokkaa
saamelainen laina[1]
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.