paikkaava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
paikkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä paikata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paikkaava | paikkaavat |
| genetiivi | paikkaavan | paikkaavien (paikkaavain) |
| partitiivi | paikkaavaa | paikkaavia |
| akkusatiivi | paikkaava; paikkaavan | paikkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paikkaavassa | paikkaavissa |
| elatiivi | paikkaavasta | paikkaavista |
| illatiivi | paikkaavaan | paikkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paikkaavalla | paikkaavilla |
| ablatiivi | paikkaavalta | paikkaavilta |
| allatiivi | paikkaavalle | paikkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paikkaavana | paikkaavina |
| translatiivi | paikkaavaksi | paikkaaviksi |
| abessiivi | paikkaavatta | paikkaavitta |
| instruktiivi | – | paikkaavin |
| komitatiivi | – | paikkaavine |