Wikipedia
Katso artikkeli Pakina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pakina (12)[1]

  1. humoristinen, tavallisesti lyhyt kirjoitelma ajankohtaisesta aiheesta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑkinɑ/
  • tavutus: pa‧ki‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pakina pakinat
genetiivi pakinan pakinoiden
pakinoitten
(pakinain)
partitiivi pakinaa pakinoita
akkusatiivi pakina;
pakinan
pakinat
sisäpaikallissijat
inessiivi pakinassa pakinoissa
elatiivi pakinasta pakinoista
illatiivi pakinaan pakinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pakinalla pakinoilla
ablatiivi pakinalta pakinoilta
allatiivi pakinalle pakinoille
muut sijamuodot
essiivi pakinana pakinoina
translatiivi pakinaksi pakinoiksi
abessiivi pakinatta pakinoitta
instruktiivi pakinoin
komitatiivi pakinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pakina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

murrepakina, pakinakokoelma, pakinatyyli

Aiheesta muualla muokkaa

  • pakina Kielitoimiston sanakirjassa
  • pakina Tieteen termipankissa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12