palttu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- veripalttu tois. verileipä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpɑlt̪ːu/
- tavutus: palt‧tu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | palttu | paltut |
| genetiivi | paltun | palttujen |
| partitiivi | palttua | palttuja |
| akkusatiivi | palttu; paltun |
paltut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paltussa | paltuissa |
| elatiivi | paltusta | paltuista |
| illatiivi | palttuun | palttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paltulla | paltuilla |
| ablatiivi | paltulta | paltuilta |
| allatiivi | paltulle | paltuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | palttuna | palttuina |
| translatiivi | paltuksi | paltuiksi |
| abessiivi | paltutta | paltuitta |
| instruktiivi | – | paltuin |
| komitatiivi | – | palttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | paltu- | |
| vahva vartalo | palttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
ruotsista, vrt. nykyruotsin palt
Idiomit muokkaa
- antaa palttua – olla välittämättä jostakin
Aiheesta muualla muokkaa
- palttu Kielitoimiston sanakirjassa