Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

parapetti (5-C)

  1. linnoituksen matala suojavalli; rintavarustus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parapetti parapetit
genetiivi parapetin parapettien
(parapettein)
partitiivi parapettia parapetteja
akkusatiivi parapetti;
parapetin
parapetit
sisäpaikallissijat
inessiivi parapetissa parapeteissa
elatiivi parapetista parapeteista
illatiivi parapettiin parapetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi parapetilla parapeteilla
ablatiivi parapetilta parapeteilta
allatiivi parapetille parapeteille
muut sijamuodot
essiivi parapettina parapetteina
translatiivi parapetiksi parapeteiksi
abessiivi parapetitta parapeteitta
instruktiivi parapetein
komitatiivi parapetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo parapeti-
vahva vartalo parapetti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

italian kielestä[1]

Käännökset muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Valpola, Veli (päätoim.): Facta. 10-osainen tietosanakirja. 7. painos, osa 7, p. 212. Helsinki: WSOY ja Tietosanakirja osakeyhtiö, 1976. ISBN 951-0-01480-X.