pedagogi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- pedagogiikkaa opiskellut tai opettava, lasten kasvattaja, lastentarhanopettaja, opettaja
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpedɑˌgogi/
- tavutus: pe‧da‧go‧gi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pedagogi | pedagogit |
| genetiivi | pedagogin | pedagogien (pedagogein) |
| partitiivi | pedagogia | pedagogeja |
| akkusatiivi | pedagogi; pedagogin |
pedagogit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pedagogissa | pedagogeissa |
| elatiivi | pedagogista | pedagogeista |
| illatiivi | pedagogiin | pedagogeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pedagogilla | pedagogeilla |
| ablatiivi | pedagogilta | pedagogeilta |
| allatiivi | pedagogille | pedagogeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pedagogina | pedagogeina |
| translatiivi | pedagogiksi | pedagogeiksi |
| abessiivi | pedagogitta | pedagogeitta |
| instruktiivi | – | pedagogein |
| komitatiivi | – | pedagogeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pedagogi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. pedagogiikkaa opiskellut tai opettava henkilö
|
Aiheesta muualla muokkaa
- pedagogi Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
pedagogi yl. (3) (yks. määr. pedagogien [luo], mon. epämäär. pedagogier [luo], mon. määr. pedagogierna [luo])
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5