peninkulma
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
peninkulma (10)
- vanha summittainen etäisyysmitta, n. 10 km
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpeninˌkulmɑ/
- tavutus: pe‧nin‧kul‧ma
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | peninkulma | peninkulmat |
genetiivi | peninkulman | peninkulmien (peninkulmain) |
partitiivi | peninkulmaa | peninkulmia |
akkusatiivi | peninkulma; peninkulman |
peninkulmat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | peninkulmassa | peninkulmissa |
elatiivi | peninkulmasta | peninkulmista |
illatiivi | peninkulmaan | peninkulmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | peninkulmalla | peninkulmilla |
ablatiivi | peninkulmalta | peninkulmilta |
allatiivi | peninkulmalle | peninkulmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | peninkulmana | peninkulmina |
translatiivi | peninkulmaksi | peninkulmiksi |
abessiivi | peninkulmatta | peninkulmitta |
instruktiivi | – | peninkulmin |
komitatiivi | – | peninkulmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | peninkulma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Sana lienee lyhentynyt peninkuuluma- tai peninkuulema-sanasta, jolla tarkoitettiin matkaa, jonka koiran haukunnan voi hyvissä oloissa kuulla. Sana on esiintynyt jo Agricolalla muodoissa penikulma ja penikuulema.[1]
Käännökset muokkaa
1. vanha summittainen etäisyysmitta, n. 10 km
|
Liittyvät sanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- peninkulma Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana peninkulma.