penne
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
penne (8)
- lieriön muotoinen ontto pasta
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpenːe/
- tavutus: pen‧ne
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | penne | pennet |
genetiivi | pennen | pennejen (pennein) |
partitiivi | penneä | pennejä |
akkusatiivi | penne; pennen |
pennet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pennessä | penneissä |
elatiivi | pennestä | penneistä |
illatiivi | penneen | penneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pennellä | penneillä |
ablatiivi | penneltä | penneiltä |
allatiivi | pennelle | penneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pennenä | penneinä |
translatiivi | penneksi | penneiksi |
abessiivi | pennettä | penneittä |
instruktiivi | – | pennein |
komitatiivi | – | penneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | penne- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla muokkaa
- penne Kielitoimiston sanakirjassa
Saksa muokkaa
Verbi muokkaa
penne
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pennen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pennen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä pennen
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pennen