piipertäjä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
piipertäjä (10)
- pikkuasioiden puuhaaja; turhanpäiväisistä huolehtija
- Eräs henkilö kuvasi Jaatista oikeistolaiseksi possuksi, jonka suurinta huvia on kaiken maailman punavihreiden piipertäjien ja muiden hihhuleiden halveeraaminen. (ylioppilaslehti, 1996)
- Yhtiön henkilökunta on luopunut kertakäyttömukien käytöstä, ja matkustajia pyydetään säilyttämään sama pahvikuppi koko lennon ajan. Kukahan täällä on piipertäjä? (Reetta Räty, Image)
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piipertäjä | piipertäjät |
| genetiivi | piipertäjän | piipertäjien (piipertäjäin) |
| partitiivi | piipertäjää | piipertäjiä |
| akkusatiivi | piipertäjä; piipertäjän |
piipertäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piipertäjässä | piipertäjissä |
| elatiivi | piipertäjästä | piipertäjistä |
| illatiivi | piipertäjään | piipertäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piipertäjällä | piipertäjillä |
| ablatiivi | piipertäjältä | piipertäjiltä |
| allatiivi | piipertäjälle | piipertäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piipertäjänä | piipertäjinä |
| translatiivi | piipertäjäksi | piipertäjiksi |
| abessiivi | piipertäjättä | piipertäjittä |
| instruktiivi | – | piipertäjin |
| komitatiivi | – | piipertäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piipertäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |