piiru
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
piiru (1)
- kulman yksikkö, merenkulussa 1/32 ympyrästä, tykistössä 1/6000 ympyrää
- poikkileikkaukseltaan pyöreä rakenteiden tukipuu
- kattopiirut
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpiː.ru/
- tavutus: pii‧ru
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | piiru | piirut |
genetiivi | piirun | piirujen |
partitiivi | piirua | piiruja |
akkusatiivi | piiru; piirun |
piirut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | piirussa | piiruissa |
elatiivi | piirusta | piiruista |
illatiivi | piiruun | piiruihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | piirulla | piiruilla |
ablatiivi | piirulta | piiruilta |
allatiivi | piirulle | piiruille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | piiruna | piiruina |
translatiivi | piiruksi | piiruiksi |
abessiivi | piirutta | piiruitta |
instruktiivi | – | piiruin |
komitatiivi | – | piiruine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | piiru- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: piirullaan
- verbit: piirustaa
Idiomit muokkaa
- piirua vaille
- melkein, lähes
- piirun verran
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 337. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.