piltti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (runollinen) pieni lapsi
- ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelija osassa Turun yliopiston tiedekuntia
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpilt̪ːi/, [ˈpilt̪ːi]
- tavutus: pilt‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piltti | piltit |
| genetiivi | piltin | pilttien (pilttein) |
| partitiivi | pilttiä | pilttejä |
| akkusatiivi | piltti; piltin |
piltit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piltissä | pilteissä |
| elatiivi | piltistä | pilteistä |
| illatiivi | pilttiin | piltteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piltillä | pilteillä |
| ablatiivi | piltiltä | pilteiltä |
| allatiivi | piltille | pilteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pilttinä | piltteinä |
| translatiivi | piltiksi | pilteiksi |
| abessiivi | piltittä | pilteittä |
| instruktiivi | – | piltein |
| komitatiivi | – | piltteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pilti- | |
| vahva vartalo | piltti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Skandinaavinen laina. Vrt. nykyruotsin pilt ’pieni poika’. Sana esiintyy jo Agricolalla.[1]
Aiheesta muualla muokkaa
- piltti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kirsti Aapala: Meidän lapset ja naapurin kakarat. Kielikello, 2018, nro 4. Artikkelin verkkoversio.