pimahtanut
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
pimahtanut (47) (komparatiivi pimahtaneempi, superlatiivi pimahtanein) (taivutus [luo])
- hullu, sekaisin
Etymologia muokkaa
Johdettu pimahtaa-verbistä.
Käännökset muokkaa
1. hullu, sekaisin
|
Verbi muokkaa
pimahtanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä pimahtaa
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pimahtanut | pimahtaneet |
genetiivi | pimahtaneen | pimahtaneiden pimahtaneitten |
partitiivi | pimahtanutta | pimahtaneita |
akkusatiivi | pimahtanut; pimahtaneen | pimahtaneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pimahtaneessa | pimahtaneissa |
elatiivi | pimahtaneesta | pimahtaneista |
illatiivi | pimahtaneeseen | pimahtaneisiin pimahtaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pimahtaneella | pimahtaneilla |
ablatiivi | pimahtaneelta | pimahtaneilta |
allatiivi | pimahtaneelle | pimahtaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pimahtaneena | pimahtaneina |
translatiivi | pimahtaneeksi | pimahtaneiksi |
abessiivi | pimahtaneetta | pimahtaneitta |
instruktiivi | – | pimahtanein |
komitatiivi | – | pimahtaneine |