Wikipedia
Katso artikkeli Piru Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Interjektio muokkaa

piru

  1. kiro- ja voimasana

Substantiivi muokkaa

piru (1)

  1. Saatana, paholainen
    pirun riivaama
  2. demoni, paha henkiolento
    Keskiajalla uskottiin piruihin ja haltijoihin.
    nähdä piruja
    maalata piruja seinille
  3. (kuvaannollisesti) jotain pahaa aikaansaava yllyke tai ominaisuus
    kateuden piru
  4. (kuvaannollisesti) paha, pirullinen ihminen
    se ämmä on täysi piru
  5. perkelettä ja saatanaa lievempänä samaa tarkoittavana kirosanana
    pirun hieno auto
    Piruako se sinulle kuuluu!
    piru vieköön

Ääntäminen muokkaa

  • tavutus: pi‧ru

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piru pirut
genetiivi pirun pirujen
partitiivi pirua piruja
akkusatiivi piru;
pirun
pirut
sisäpaikallissijat
inessiivi pirussa piruissa
elatiivi pirusta piruista
illatiivi piruun piruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pirulla piruilla
ablatiivi pirulta piruilta
allatiivi pirulle piruille
muut sijamuodot
essiivi piruna piruina
translatiivi piruksi piruiksi
abessiivi pirutta piruitta
instruktiivi piruin
komitatiivi piruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo piru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

pirunnyrkki, pirunpelto, pirunpihka, pirunpolska, piruntatti, piruntorjuntabunkkeri, piruparka, pääpiru, takapiru

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • piru Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

piru

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivi sanasta pir
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta pir
  3. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivi sanasta pir