Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pohatta (14-C)

  1. hyvin rikas henkilö; upporikas henkilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpohɑt̪ːɑ/
  • tavutus: po‧hat‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pohatta pohatat
genetiivi pohatan pohatoiden
pohatoitten
pohattojen
(pohattain)
partitiivi pohattaa pohatoita
pohattoja
akkusatiivi pohatta;
pohatan
pohatat
sisäpaikallissijat
inessiivi pohatassa pohatoissa
elatiivi pohatasta pohatoista
illatiivi pohattaan pohattoihin
pohatoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pohatalla pohatoilla
ablatiivi pohatalta pohatoilta
allatiivi pohatalle pohatoille
muut sijamuodot
essiivi pohattana pohattoina
pohatoina
translatiivi pohataksi pohatoiksi
abessiivi pohatatta pohatoitta
instruktiivi pohatoin
komitatiivi pohatoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pohata-
vahva vartalo pohatta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

venäjän kielestä бога́ч ‎(bogátš) 'rikas mies' < vanha itäslaavi богатъ ‎(bogatŭ) 'rikas' < slaavilainen kantakieli *bogatъ 'rikas'

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

öljypohatta

Aiheesta muualla muokkaa

  • pohatta Kielitoimiston sanakirjassa