pointti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) johtoajatus, argumentin ydin, kärki, keskeinen sisältö
- Tulikohan pointtini tarpeeksi selkeästi esille?
- Ei se ollut pointtini!
- (arkikieltä) näkökohta, ajatus, argumentti
- Hän esitti hyviä pointteja sen puolesta miksi siihen ei kannata ryhtyä.
- Hyviä pointteja tuli esiin paljon.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpoi̯nt̪ːi/
- tavutus: point‧ti
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pointti | pointit |
genetiivi | pointin | pointtien (pointtein) |
partitiivi | pointtia | pointteja |
akkusatiivi | pointti; pointin |
pointit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pointissa | pointeissa |
elatiivi | pointista | pointeista |
illatiivi | pointtiin | pointteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pointilla | pointeilla |
ablatiivi | pointilta | pointeilta |
allatiivi | pointille | pointeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pointtina | pointteina |
translatiivi | pointiksi | pointeiksi |
abessiivi | pointitta | pointeitta |
instruktiivi | – | pointein |
komitatiivi | – | pointteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pointi- | |
vahva vartalo | pointti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
- englannin sanasta point
Aiheesta muualla muokkaa
- pointti Kielitoimiston sanakirjassa