polygoni
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
polygoni (5)
- (geometria) monikulmio
- (sotatiede, arkkitehtuuri) bastionirintama; linnoituksen monikulmiomuoto
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpolyˌgoni/
- tavutus: po‧ly‧go‧ni
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | polygoni | polygonit |
genetiivi | polygonin | polygonien (polygonein) |
partitiivi | polygonia | polygoneja |
akkusatiivi | polygoni; polygonin |
polygonit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | polygonissa | polygoneissa |
elatiivi | polygonista | polygoneista |
illatiivi | polygoniin | polygoneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | polygonilla | polygoneilla |
ablatiivi | polygonilta | polygoneilta |
allatiivi | polygonille | polygoneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | polygonina | polygoneina |
translatiivi | polygoniksi | polygoneiksi |
abessiivi | polygonitta | polygoneitta |
instruktiivi | – | polygonein |
komitatiivi | – | polygoneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | polygoni- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: polygoninen
Yläkäsitteet muokkaa
Alakäsitteet muokkaa
- polygonit: trigoni, tetragoni, pentagoni, heksagoni, heptagoni, oktagoni, enneagoni/nonagoni, dekagoni
Aiheesta muualla muokkaa
- polygoni Kielitoimiston sanakirjassa