potero
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
potero (2)
- (sodankäynti) maahan tai lumeen kaivettu kuoppa, joka antaa suojaa ja toimii yhden tai useamman henkilön, tai raskaamman aseistuksen kuten kranaatinheittimen, tuliasemana
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpot̪ero/
- tavutus: po‧te‧ro
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | potero | poterot |
| genetiivi | poteron | poterojen poteroiden poteroitten |
| partitiivi | poteroa | poteroita poteroja |
| akkusatiivi | potero; poteron |
poterot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | poterossa | poteroissa |
| elatiivi | poterosta | poteroista |
| illatiivi | poteroon | poteroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | poterolla | poteroilla |
| ablatiivi | poterolta | poteroilta |
| allatiivi | poterolle | poteroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | poterona | poteroina |
| translatiivi | poteroksi | poteroiksi |
| abessiivi | poterotta | poteroitta |
| instruktiivi | – | poteroin |
| komitatiivi | – | poteroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | potero- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Latina muokkaa
Verbi muokkaa
poterō
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin futuurin yksikön 1. persoonan muoto verbistä possum