Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

prameus (40)[1]

  1. se, että on pramea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈprɑmeus/ tai /ˈprɑmeu̯s/
  • tavutus: pra‧me‧us / pra‧meus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi prameus prameudet
genetiivi prameuden prameuksien
partitiivi prameutta prameuksia
akkusatiivi prameus;
prameuden
prameudet
sisäpaikallissijat
inessiivi prameudessa prameuksissa
elatiivi prameudesta prameuksista
illatiivi prameuteen prameuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi prameudella prameuksilla
ablatiivi prameudelta prameuksilta
allatiivi prameudelle prameuksille
muut sijamuodot
essiivi prameutena prameuksina
translatiivi prameudeksi prameuksiksi
abessiivi prameudetta prameuksitta
instruktiivi prameuksin
komitatiivi prameuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo prameude-
vahva vartalo prameute-
konsonantti-
vartalo
prameut-

Etymologia muokkaa

sanan pramea vartalosta prame- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • prameus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40