proffa
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (puhekieltä) professori
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈprofːɑ/
- tavutus: prof‧fa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | proffa | proffat |
| genetiivi | proffan | proffien (proffain) |
| partitiivi | proffaa | proffia |
| akkusatiivi | proffa; proffan |
proffat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | proffassa | proffissa |
| elatiivi | proffasta | proffista |
| illatiivi | proffaan | proffiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | proffalla | proffilla |
| ablatiivi | proffalta | proffilta |
| allatiivi | proffalle | proffille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | proffana | proffina |
| translatiivi | proffaksi | proffiksi |
| abessiivi | proffatta | proffitta |
| instruktiivi | – | proffin |
| komitatiivi | – | proffine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | proffa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- proffa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10