prokuristi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- henkilö, jolla on yrityksen nimenkirjoitusoikeus eli prokura, oikeus tehdä sopimuksia yrityksen puolesta
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | prokuristi | prokuristit |
genetiivi | prokuristin | prokuristien (prokuristein) |
partitiivi | prokuristia | prokuristeja |
akkusatiivi | prokuristi; prokuristin |
prokuristit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | prokuristissa | prokuristeissa |
elatiivi | prokuristista | prokuristeista |
illatiivi | prokuristiin | prokuristeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | prokuristilla | prokuristeilla |
ablatiivi | prokuristilta | prokuristeilta |
allatiivi | prokuristille | prokuristeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | prokuristina | prokuristeina |
translatiivi | prokuristiksi | prokuristeiksi |
abessiivi | prokuristitta | prokuristeitta |
instruktiivi | – | prokuristein |
komitatiivi | – | prokuristeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | prokuristi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- prokuristi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5