provokaatio
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
provokaatio (3)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈproʋoˌkɑːt̪io/
- tavutus: pro‧vo‧kaa‧ti‧o
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | provokaatio | provokaatiot |
genetiivi | provokaation | provokaatioiden provokaatioitten |
partitiivi | provokaatiota | provokaatioita |
akkusatiivi | provokaatio; provokaation |
provokaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | provokaatiossa | provokaatioissa |
elatiivi | provokaatiosta | provokaatioista |
illatiivi | provokaatioon | provokaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | provokaatiolla | provokaatioilla |
ablatiivi | provokaatiolta | provokaatioilta |
allatiivi | provokaatiolle | provokaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | provokaationa | provokaatioina |
translatiivi | provokaatioksi | provokaatioiksi |
abessiivi | provokaatiotta | provokaatioitta |
instruktiivi | – | provokaatioin |
komitatiivi | – | provokaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | provokaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
latinan sanasta prōvocātiō[1]
Käännökset muokkaa
1. yllytys, kiihotus
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: provokaattori
- verbit: provosoida
Aiheesta muualla muokkaa
- provokaatio Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Tietosanakirja. 7 osa, Oulun tuomiokunta—Ribes / toim. Wäinö Bonsdorff ... [et al.]. Helsinki: Tietosanakirja, 1915: hakusana Provokatsioni (Project Runebergissa)