Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puite (48)

  1. kehys
    Ikkunoiden valkoiseksi maalatut puitteet.
  2. (kuvaannollisesti) materiaalinen edellytys jollekin toiminnalle

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpui̯t̪eˣ/
  • tavutus: pui‧te

Etymologia muokkaa

johdos verbistä puittaa (puit- + -e) < puu; Alkuaan puinen kehys, josta käyttö on laajentunut muihin materiaaleihin. Kuvaannollinen merkitys on käännöslaina, vrt. ruotsin inom ramen ja saksan im Rahmen[1]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puite puitteet
genetiivi puitteen puitteiden
puitteitten
partitiivi puitetta puitteita
akkusatiivi puite;
puitteen
puitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi puitteessa puitteissa
elatiivi puitteesta puitteista
illatiivi puitteeseen puitteisiin
puitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puitteella puitteilla
ablatiivi puitteelta puitteilta
allatiivi puitteelle puitteille
muut sijamuodot
essiivi puitteena puitteina
translatiivi puitteeksi puitteiksi
abessiivi puitteetta puitteitta
instruktiivi puittein
komitatiivi puitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
puitet-

Huomautukset muokkaa

  • Sanaa käytetään yleensä monikossa.

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ikkunanpuite, lasinpuite, lyijypuite, metallipuite, ovenpuite, puitejärjestely, puitekertomus, puitelaki, puitesopimus, puitetalous, puitetekijä, puupuite, sisäpuite, taulunpuite, ulkopuite

Aiheesta muualla muokkaa

  • puite Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.