Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

purema

  1. puraisu; sen aiheuttama jälki tai vamma

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpuremɑ/
  • tavutus: pu‧re‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi purema puremat
genetiivi pureman puremien
(puremain)
partitiivi puremaa puremia
akkusatiivi purema;
pureman
puremat
sisäpaikallissijat
inessiivi puremassa puremissa
elatiivi puremasta puremista
illatiivi puremaan puremiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puremalla puremilla
ablatiivi puremalta puremilta
allatiivi puremalle puremille
muut sijamuodot
essiivi puremana puremina
translatiivi puremaksi puremiksi
abessiivi purematta puremitta
instruktiivi puremin
komitatiivi puremine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo purema-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

puremahaava, puremalihas

Verbi muokkaa

purema

  1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä purra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi purema puremat
genetiivi pureman puremien
(puremain)
partitiivi puremaa puremia
akkusatiivi purema;
pureman
puremat
sisäpaikallissijat
inessiivi puremassa puremissa
elatiivi puremasta puremista
illatiivi puremaan puremiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puremalla puremilla
ablatiivi puremalta puremilta
allatiivi puremalle puremille
muut sijamuodot
essiivi puremana puremina
translatiivi puremaksi puremiksi
abessiivi purematta puremitta
instruktiivi puremin
komitatiivi puremine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}

Viro muokkaa

Verbi muokkaa

purema

  1. purra