putkikellot
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
putkikellot (1) (monikollinen)
- kromaattinen lyömäsoitin, jossa ääni syntyy metallisia putkia nuijilla kopauttamalla
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈput̪kiˌkelːot̪/
- tavutus: put‧ki‧kel‧lot
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | – | putkikellot |
genetiivi | – | putkikellojen |
partitiivi | – | putkikelloja |
akkusatiivi | –; – |
putkikellot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | – | putkikelloissa |
elatiivi | – | putkikelloista |
illatiivi | – | putkikelloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | – | putkikelloilla |
ablatiivi | – | putkikelloilta |
allatiivi | – | putkikelloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | – | putkikelloina |
translatiivi | – | putkikelloiksi |
abessiivi | – | putkikelloitta |
instruktiivi | – | putkikelloin |
komitatiivi | – | putkikelloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | putkikello- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. eräs lyömäsoitin
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (harvinaisehko) putkikellopeli
Etymologia muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- putkikellot Kielitoimiston sanakirjassa