puukottaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
puukottaja (10)
- henkilö, joka puukottaa tai on puukottanut
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpuːkot̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: puu‧kot‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puukottaja | puukottajat |
| genetiivi | puukottajan | puukottajien (puukottajain) |
| partitiivi | puukottajaa | puukottajia |
| akkusatiivi | puukottaja; puukottajan |
puukottajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puukottajassa | puukottajissa |
| elatiivi | puukottajasta | puukottajista |
| illatiivi | puukottajaan | puukottajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puukottajalla | puukottajilla |
| ablatiivi | puukottajalta | puukottajilta |
| allatiivi | puukottajalle | puukottajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puukottajana | puukottajina |
| translatiivi | puukottajaksi | puukottajiksi |
| abessiivi | puukottajatta | puukottajitta |
| instruktiivi | – | puukottajin |
| komitatiivi | – | puukottajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puukottaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka puukottaa tai on puukottanut
|
Aiheesta muualla muokkaa
- puukottaja Kielitoimiston sanakirjassa