Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pysäkki (5-A)

  1. joukkoliikenteen kulkuneuvojen pysähtymispaikka matkustajien ottamista ja jättämistä varten

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpysækːi/, [ˈpysækːi]
  • tavutus: py‧säk‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pysäkki pysäkit
genetiivi pysäkin pysäkkien
(pysäkkein)
partitiivi pysäkkiä pysäkkejä
akkusatiivi pysäkki;
pysäkin
pysäkit
sisäpaikallissijat
inessiivi pysäkissä pysäkeissä
elatiivi pysäkistä pysäkeistä
illatiivi pysäkkiin pysäkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pysäkillä pysäkeillä
ablatiivi pysäkiltä pysäkeiltä
allatiivi pysäkille pysäkeille
muut sijamuodot
essiivi pysäkkinä pysäkkeinä
translatiivi pysäkiksi pysäkeiksi
abessiivi pysäkittä pysäkeittä
instruktiivi pysäkein
komitatiivi pysäkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pysäki-
vahva vartalo pysäkki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

bussipysäkki, linja-autopysäkki, pikavuoropysäkki, pysäkkikatos, päätepysäkki, raitiovaunupysäkki, rautatiepysäkki

Aiheesta muualla muokkaa