rääpäle
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
rääpäle (48)
- pieni ja heikko olento tai olio
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈræːpæleˣ/
- tavutus: rää‧pä‧le
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rääpäle | rääpäleet |
genetiivi | rääpäleen | rääpäleiden rääpäleitten |
partitiivi | rääpälettä | rääpäleitä |
akkusatiivi | rääpäle; rääpäleen |
rääpäleet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rääpäleessä | rääpäleissä |
elatiivi | rääpäleestä | rääpäleistä |
illatiivi | rääpäleeseen | rääpäleisiin rääpäleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rääpäleellä | rääpäleillä |
ablatiivi | rääpäleeltä | rääpäleiltä |
allatiivi | rääpäleelle | rääpäleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rääpäleenä | rääpäleinä |
translatiivi | rääpäleeksi | rääpäleiksi |
abessiivi | rääpäleettä | rääpäleittä |
instruktiivi | – | rääpälein |
komitatiivi | – | rääpäleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rääpälee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rääpälet- |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- rääpäle Kielitoimiston sanakirjassa