Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rääväsuisuus (40)

  1. se, että on rääväsuinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈræːʋæˌsui̯suːs/
  • tavutus: rää‧vä‧sui‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rääväsuisuus rääväsuisuudet
genetiivi rääväsuisuuden rääväsuisuuksien
partitiivi rääväsuisuutta rääväsuisuuksia
akkusatiivi rääväsuisuus;
rääväsuisuuden
rääväsuisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rääväsuisuudessa rääväsuisuuksissa
elatiivi rääväsuisuudesta rääväsuisuuksista
illatiivi rääväsuisuuteen rääväsuisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rääväsuisuudella rääväsuisuuksilla
ablatiivi rääväsuisuudelta rääväsuisuuksilta
allatiivi rääväsuisuudelle rääväsuisuuksille
muut sijamuodot
essiivi rääväsuisuutena rääväsuisuuksina
translatiivi rääväsuisuudeksi rääväsuisuuksiksi
abessiivi rääväsuisuudetta rääväsuisuuksitta
instruktiivi rääväsuisuuksin
komitatiivi rääväsuisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rääväsuisuude-
vahva vartalo rääväsuisuute-
konsonantti-
vartalo
rääväsuisuut-

Etymologia muokkaa

sanan rääväsuinen vartalosta rääväsuis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa