Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

räkätys (39)

  1. räkättäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrækæt̪ys/
  • tavutus: rä‧kä‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räkätys räkätykset
genetiivi räkätyksen räkätysten
räkätyksien
partitiivi räkätystä räkätyksiä
akkusatiivi räkätys;
räkätyksen
räkätykset
sisäpaikallissijat
inessiivi räkätyksessä räkätyksissä
elatiivi räkätyksestä räkätyksistä
illatiivi räkätykseen räkätyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi räkätyksellä räkätyksillä
ablatiivi räkätykseltä räkätyksiltä
allatiivi räkätykselle räkätyksille
muut sijamuodot
essiivi räkätyksenä räkätyksinä
translatiivi räkätykseksi räkätyksiksi
abessiivi räkätyksettä räkätyksittä
instruktiivi räkätyksin
komitatiivi räkätyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo räkätykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
räkätys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä räkättää (räkät- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa