Katso myös: Raide, raidė
Kaksikiskoinen raide

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

raide (48-F) (monikko raiteet)

  1. (murteellinen) tiehen muodostunut kulku-ura
  2. (rautatiet) rautatien kiskopari
    kapeampi raide
    Juna lähtee raiteelta kaksi.
    raideliikenne
  3. (kuvaannollisesti) ihmisen elämän oletettu ja yhteiskunnan hyväksymä polku
    Elämäni meni vähitellen pahasti pois raiteiltaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑi̯deˣ/
  • tavutus: rai‧de

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raide raiteet
genetiivi raiteen raiteiden
raiteitten
partitiivi raidetta raiteita
akkusatiivi raide;
raiteen
raiteet
sisäpaikallissijat
inessiivi raiteessa raiteissa
elatiivi raiteesta raiteista
illatiivi raiteeseen raiteisiin
raiteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raiteella raiteilla
ablatiivi raiteelta raiteilta
allatiivi raiteelle raiteille
muut sijamuodot
essiivi raiteena raiteina
translatiivi raiteeksi raiteiksi
abessiivi raiteetta raiteitta
instruktiivi raitein
komitatiivi raiteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo raitee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
raidet-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina,[1] vrt. raita

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

pistoraide, pääraide, raidekulkuneuvo, raideleveys, raideliikenne, raidepari, raidetanko, raideväli, sivuraide

Aiheesta muualla muokkaa

Portugali muokkaa

Substantiivi muokkaa

raide m.

  1. hyökkäys, isku
    um raide aéreo – ilmaisku

Ranska muokkaa

Adjektiivi muokkaa

raide m./f. (monikko raides [luo] m./f.)

  1. jyrkkä
  2. jäykkä, tiukka

Aiheesta muualla muokkaa

  • raide Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.