Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rapeus (40)[1]

  1. se, että on rapea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑpeus/ tai /ˈrɑpeu̯s/
  • tavutus: ra‧pe‧us / ra‧peus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapeus rapeudet
genetiivi rapeuden rapeuksien
partitiivi rapeutta rapeuksia
akkusatiivi rapeus;
rapeuden
rapeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rapeudessa rapeuksissa
elatiivi rapeudesta rapeuksista
illatiivi rapeuteen rapeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rapeudella rapeuksilla
ablatiivi rapeudelta rapeuksilta
allatiivi rapeudelle rapeuksille
muut sijamuodot
essiivi rapeutena rapeuksina
translatiivi rapeudeksi rapeuksiksi
abessiivi rapeudetta rapeuksitta
instruktiivi rapeuksin
komitatiivi rapeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rapeude-
vahva vartalo rapeute-
konsonantti-
vartalo
rapeut-

Etymologia muokkaa

sanan rapea vartalosta rape- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rapeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40