rauhanen
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
rauhanen (38)
- (anatomia) solu tai soluryhmästä koostunut elin, joka erittää ulkopuolelleen jatkuvasti tai toistuvasti usein fysiologisesti vaikuttavia aineita
- Rauhaset muodostuvat epiteelistä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrɑu̯hɑnen/, ['rɑ̝uɦɑ̝ˌne̞n]
- tavutus: rau‧ha‧nen
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rauhanen | rauhaset |
| genetiivi | rauhasen | rauhasten rauhasien |
| partitiivi | rauhasta | rauhasia |
| akkusatiivi | rauhanen; rauhasen |
rauhaset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rauhasessa | rauhasissa |
| elatiivi | rauhasesta | rauhasista |
| illatiivi | rauhaseen | rauhasiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rauhasella | rauhasilla |
| ablatiivi | rauhaselta | rauhasilta |
| allatiivi | rauhaselle | rauhasille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rauhasena (rauhasna) |
rauhasina |
| translatiivi | rauhaseksi | rauhasiksi |
| abessiivi | rauhasetta | rauhasitta |
| instruktiivi | – | rauhasin |
| komitatiivi | – | rauhasine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rauhase- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rauhas- | |
Etymologia muokkaa
germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
avorauhanen, eturauhanen, hikirauhanen, imurauhanen, kaularauhanen, kehruurauhanen, keltarauhanen, kilpirauhanen, kyynelrauhanen, käpyrauhanen, limarauhanen, lisäkilpirauhanen, mahanesterauhanen, maharauhanen, maitorauhanen, myrkkyrauhanen, nivusrauhanen, rakkularauhanen, rauhaskudos, rauhasneste, rintarauhanen, ruoansulatusrauhanen, sisäeritysrauhanen, sukupuolirauhanen, suolirauhanen, sylkirauhanen, talirauhanen, umpirauhanen