Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

raukeus (40)[1]

  1. se, että on raukea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑu̯keus/ tai /ˈrɑu̯keu̯s/
  • tavutus: rau‧ke‧us / rau‧keus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raukeus raukeudet
genetiivi raukeuden raukeuksien
partitiivi raukeutta raukeuksia
akkusatiivi raukeus;
raukeuden
raukeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi raukeudessa raukeuksissa
elatiivi raukeudesta raukeuksista
illatiivi raukeuteen raukeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi raukeudella raukeuksilla
ablatiivi raukeudelta raukeuksilta
allatiivi raukeudelle raukeuksille
muut sijamuodot
essiivi raukeutena raukeuksina
translatiivi raukeudeksi raukeuksiksi
abessiivi raukeudetta raukeuksitta
instruktiivi raukeuksin
komitatiivi raukeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo raukeude-
vahva vartalo raukeute-
konsonantti-
vartalo
raukeut-

Etymologia muokkaa

sanan raukea vartalosta rauke- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • raukeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40