rehentelevä
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
rehentelevä
- sellainen, joka rehentelee
Verbi muokkaa
rehentelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rehennellä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rehentelevä | rehentelevät |
| genetiivi | rehentelevän | rehentelevien (rehenteleväin) |
| partitiivi | rehentelevää | rehenteleviä |
| akkusatiivi | rehentelevä; rehentelevän | rehentelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rehentelevässä | rehentelevissä |
| elatiivi | rehentelevästä | rehentelevistä |
| illatiivi | rehentelevään | rehenteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rehentelevällä | rehentelevillä |
| ablatiivi | rehentelevältä | rehenteleviltä |
| allatiivi | rehentelevälle | rehenteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rehentelevänä | rehentelevinä |
| translatiivi | rehenteleväksi | rehenteleviksi |
| abessiivi | rehentelevättä | rehentelevittä |
| instruktiivi | – | rehentelevin |
| komitatiivi | – | rehentelevine |