rehu
Katso myös: Rehu |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
rehu (1)
- eläinten, erityisesti karjan ravinto
- (puhekieltä, leikkimielinen) kasvikset, vihannekset ruoan osana; kasvisruoka
- Ruuat oli aina semmoisia pelkkiä rehuja sisältäviä pinaattilättyjä tai jotain puuroo.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrehu/, [ˈre.ɦu]
- tavutus: re‧hu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rehu | rehut |
genetiivi | rehun | rehujen |
partitiivi | rehua | rehuja |
akkusatiivi | rehu; rehun |
rehut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rehussa | rehuissa |
elatiivi | rehusta | rehuista |
illatiivi | rehuun | rehuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rehulla | rehuilla |
ablatiivi | rehulta | rehuilta |
allatiivi | rehulle | rehuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rehuna | rehuina |
translatiivi | rehuksi | rehuiksi |
abessiivi | rehutta | rehuitta |
instruktiivi | – | rehuin |
komitatiivi | – | rehuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rehu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: rehustaa
Yhdyssanat muokkaa
eläinrehu, hauderehu, juottorehu, kalanrehu, kalarehu, kananrehu, karjanrehu, karkearehu, kivennäisrehu, kuivarehu, laidunrehu, minkinrehu, nurmirehu, painorehu, rehuarvo, rehuhiiva, rehujauho, rehujuurikas, rehukakku, rehukala, rehukasvi, rehukaura, rehuletti, rehumailanen, rehumyrkytys, rehunauris, rehuntuotanto, rehuohra, rehuperuna, rehusekoitus, rehusellu, rehuseos, rehusiilo, rehusilakka, rehusilppuri, rehuteollisuus, rehuyksikkö, säilörehu, tuorerehu, valkuaisrehu, vihantarehu, väkirehu