rehustava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rehustaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rehustava rehustavat
genetiivi rehustavan rehustavien
(rehustavain)
partitiivi rehustavaa rehustavia
akkusatiivi rehustava; rehustavan rehustavat
sisäpaikallissijat
inessiivi rehustavassa rehustavissa
elatiivi rehustavasta rehustavista
illatiivi rehustavaan rehustaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi rehustavalla rehustavilla
ablatiivi rehustavalta rehustavilta
allatiivi rehustavalle rehustaville
muut sijamuodot
essiivi rehustavana rehustavina
translatiivi rehustavaksi rehustaviksi
abessiivi rehustavatta rehustavitta
instruktiivi rehustavin
komitatiivi rehustavine