reippailu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
reippailu (2)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrei̯pːɑi̯lu/
- tavutus: reip‧pai‧lu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | reippailu | reippailut |
genetiivi | reippailun | reippailujen reippailuiden reippailuitten |
partitiivi | reippailua | reippailuita reippailuja |
akkusatiivi | reippailu; reippailun |
reippailut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | reippailussa | reippailuissa |
elatiivi | reippailusta | reippailuista |
illatiivi | reippailuun | reippailuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | reippailulla | reippailuilla |
ablatiivi | reippailulta | reippailuilta |
allatiivi | reippailulle | reippailuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | reippailuna | reippailuina |
translatiivi | reippailuksi | reippailuiksi |
abessiivi | reippailutta | reippailuitta |
instruktiivi | – | reippailuin |
komitatiivi | – | reippailuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | reippailu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. reippaileminen
|
Aiheesta muualla muokkaa
- reippailu Kielitoimiston sanakirjassa