Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

relapsi (5)

  1. (patologia) toisinto, uusiutuminen
  2. (patologia) tilan uudelleen heikkeneminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrelɑpsi/
  • tavutus: re‧lap‧si

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi relapsi relapsit
genetiivi relapsin relapsien
(relapsein)
partitiivi relapsia relapseja
akkusatiivi relapsi;
relapsin
relapsit
sisäpaikallissijat
inessiivi relapsissa relapseissa
elatiivi relapsista relapseista
illatiivi relapsiin relapseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi relapsilla relapseilla
ablatiivi relapsilta relapseilta
allatiivi relapsille relapseille
muut sijamuodot
essiivi relapsina relapseina
translatiivi relapsiksi relapseiksi
abessiivi relapsitta relapseitta
instruktiivi relapsein
komitatiivi relapseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo relapsi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Italia muokkaa

Adjektiivi muokkaa

relapsi

  1. (taivutusmuoto) monikon maskuliinimuoto sanasta relapso

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /reˈla.psi/
Tavutus muokkaa
  • tavutus: re‧là‧psi

Substantiivi muokkaa

relapsi

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta relapso

Latina muokkaa

Verbi muokkaa

relāpsī

  1. yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta relapsus (joka on partisiipin perfekti verbistä relāpsō)
  2. yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta relapsus (joka on partisiipin perfekti verbistä relāpsō)
  3. monikon maskuliinimuoto sanasta relapsus (joka on partisiipin perfekti verbistä relāpsō)