reliikki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- pyhäinjäännös
- (kuvaannollisesti) rakas muistoesine
- jonkin vanhentunut, josta aika on ajanut ohi, muinaisjäännös
- kylmän sodan aikainen reliikki
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈreliːkːi/
- tavutus: re‧liik‧ki
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | reliikki | reliikit |
genetiivi | reliikin | reliikkien (reliikkein) |
partitiivi | reliikkiä | reliikkejä |
akkusatiivi | reliikki; reliikin |
reliikit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | reliikissä | reliikeissä |
elatiivi | reliikistä | reliikeistä |
illatiivi | reliikkiin | reliikkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | reliikillä | reliikeillä |
ablatiivi | reliikiltä | reliikeiltä |
allatiivi | reliikille | reliikeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | reliikkinä | reliikkeinä |
translatiivi | reliikiksi | reliikeiksi |
abessiivi | reliikittä | reliikeittä |
instruktiivi | – | reliikein |
komitatiivi | – | reliikkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | reliiki- | |
vahva vartalo | reliikki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
latinan kielestä, reliquiae
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- reliikki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A