Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

reliikki (5-A)[1]

  1. pyhäinjäännös
  2. (kuvaannollisesti) rakas muistoesine
  3. jonkin vanhentunut, josta aika on ajanut ohi, muinaisjäännös
    kylmän sodan aikainen reliikki

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈreliːkːi/
  • tavutus: re‧liik‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reliikki reliikit
genetiivi reliikin reliikkien
(reliikkein)
partitiivi reliikkiä reliikkejä
akkusatiivi reliikki;
reliikin
reliikit
sisäpaikallissijat
inessiivi reliikissä reliikeissä
elatiivi reliikistä reliikeistä
illatiivi reliikkiin reliikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reliikillä reliikeillä
ablatiivi reliikiltä reliikeiltä
allatiivi reliikille reliikeille
muut sijamuodot
essiivi reliikkinä reliikkeinä
translatiivi reliikiksi reliikeiksi
abessiivi reliikittä reliikeittä
instruktiivi reliikein
komitatiivi reliikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo reliiki-
vahva vartalo reliikki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

latinan kielestä, reliquiae

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A