Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

relikti (5)[1]

  1. (biologia) jäänne
    Luonnossamme esiintyy sekä eläinkunnan että kasvikunnan reliktejä.
  2. (kielitiede) säilymä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrelikt̪i/
  • tavutus: re‧lik‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi relikti reliktit
genetiivi reliktin reliktien
(reliktein)
partitiivi reliktiä reliktejä
akkusatiivi relikti;
reliktin
reliktit
sisäpaikallissijat
inessiivi reliktissä relikteissä
elatiivi reliktistä relikteistä
illatiivi reliktiin relikteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reliktillä relikteillä
ablatiivi reliktiltä relikteiltä
allatiivi reliktille relikteille
muut sijamuodot
essiivi reliktinä relikteinä
translatiivi reliktiksi relikteiksi
abessiivi reliktittä relikteittä
instruktiivi reliktein
komitatiivi relikteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo relikti-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • relikti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5