Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

retriitti (5-C)[1]

  1. vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈret̪riːt̪ːi/
  • tavutus: ret‧riit‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi retriitti retriitit
genetiivi retriitin retriittien
(retriittein)
partitiivi retriittiä retriittejä
akkusatiivi retriitti;
retriitin
retriitit
sisäpaikallissijat
inessiivi retriitissä retriiteissä
elatiivi retriitistä retriiteistä
illatiivi retriittiin retriitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi retriitillä retriiteillä
ablatiivi retriitiltä retriiteiltä
allatiivi retriitille retriiteille
muut sijamuodot
essiivi retriittinä retriitteinä
translatiivi retriitiksi retriiteiksi
abessiivi retriitittä retriiteittä
instruktiivi retriitein
komitatiivi retriitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo retriiti-
vahva vartalo retriitti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C