Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

reunustaa (53) (taivutus[luo])[1]

  1. varustaa tietynlaisella reunalla
  2. muodostaa jonkin reuna, olla jonkin reunalla
    Kivin päällystettyä tietä reunustaa kanava.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈreu̯nust̪ɑːˣ/
  • tavutus: reu‧nus‧taa

Etymologia muokkaa

johdos sanasta reuna,[2] mahdollisesti sanan reunus kautta (reunus- + -ta- + -a)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Lähikäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.