Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

reunustus (39)

  1. reunustaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈreu̯nust̪us/
  • tavutus: reu‧nus‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reunustus reunustukset
genetiivi reunustuksen reunustusten
reunustuksien
partitiivi reunustusta reunustuksia
akkusatiivi reunustus;
reunustuksen
reunustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi reunustuksessa reunustuksissa
elatiivi reunustuksesta reunustuksista
illatiivi reunustukseen reunustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi reunustuksella reunustuksilla
ablatiivi reunustukselta reunustuksilta
allatiivi reunustukselle reunustuksille
muut sijamuodot
essiivi reunustuksena reunustuksina
translatiivi reunustukseksi reunustuksiksi
abessiivi reunustuksetta reunustuksitta
instruktiivi reunustuksin
komitatiivi reunustuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo reunustukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
reunustus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä reunustaa (reunust- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa