Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ribari (6)

  1. (urheilu, slangia) pelivälineen kimpoaminen takaisian peliin; levypallo (koripallossa); paluupallo (mm. jalkapallossa); paluukiekko (jääkiekossa)
    Toiseen ajoin maalille ja pääsin rokottamaan ribarista. (mtv.fi)

Taivutus muokkaa

Taivutus (yleiskielessä)
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ribari ribarit
genetiivi ribarin ribarien
ribareiden
ribareitten
partitiivi ribaria ribareita
ribareja
akkusatiivi ribari;
ribarin
ribarit
sisäpaikallissijat
inessiivi ribarissa ribareissa
elatiivi ribarista ribareista
illatiivi ribariin ribareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ribarilla ribareilla
ablatiivi ribarilta ribareilta
allatiivi ribarille ribareille
muut sijamuodot
essiivi ribarina ribareina
translatiivi ribariksi ribareiksi
abessiivi ribaritta ribareitta
instruktiivi ribarein
komitatiivi ribareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ribari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

englannin sanasta rebound